Yksi yrittäjätarina

Jokaisella meistä on erilaisia ajatuksia työstä mitä teemme  ja kuinka elää omannäköistä elämää.
Usein olen miettinyt, millaiset ajurit ajavat minua tekemään päätöksiä, joissa toiset ihmiset usein eivät näe mitään järkeä. Miksi haluan ottaa elämässä riskejä, en vain elää varman päälle turvallisessa työssä ja perinteisessä perhekuvioissa. Olen varmaan jonkun sortin extremeurheilija minäkin, urheilen elämälläni.

Välillä tämä urheilulaji hengästyttää ihan samalla tavalla kuin fyysinen rasituskin.

Luen juuri kirjaa Tunne lukkosi ja tuo kirja on taas kerran pistänyt minut pohtimaan omaa käyttäytymistäni ja ratkaisujani. Kirjasta kerron myöhemmin facebook sivuillani, heti kun sen saan kokonaan luettua, sivusto on  nimeltään Yrittäjän kirjavinkit. 

Elämääni kuvastaa varmaan parhaiten jatkuva palo oppia uutta ja käyttää kaikkea sitä osaamista mitä minulle on vuosien myötä kertynyt. Työelämässä, palkkatyössä olessani minulla oli koko ajan tunne, että teen kaikkea puoliteholla, koska kukaan ei koskaan kysynyt mitä kaikkea minä osaan ja näin tein vain sellaisia yleisiä asioita. Työtäni tein kyllä melko hierarkisissa ympäristöissä, joten siellä oma-aloitteisuutta ei aina katsottu hyvällä. Piti pysyä ruodussa, ei saanut astua kenenkään varpaille, suutarin piti pysyä lestissään.


Vapaus ja riski käsikädessä

Tällaisessa tilanteessa oman yrityksen perustaminen tuntui juuri oikealta ratkaisulta. Kaikkien yrittäjien  unelma on tehdä itselle työtä, tehdä sitä mitä haluaa ja milloin haluaa. Sanat vapaus ja riski liitetään yrittäjyyteen. Vapaus tulee tuolta mitä aiemmin kirjoitin, riski onkin sitten se isompi juttu.

Yrittäjänä olemisen isoja kompastuskiviä tuon vapauden vastapainona on se, että on itse huolehdittava aivan kaikesta. Tämä tulee monelle yllätyksenä, olen huomannut. Kun kukaan ei maksa puolestasi eläkemaksuja, ne tuntuvatkin yhtä äkkiä kamalan isoilta ja hukkaan heitetyltä rahalta.  Sinulla ei olekaan ammattilliittoa pitämässä puoliasi ja puolustamassa oikeuksistasi, vaan olet villi ja vapaa tekemään ihan mitä vaan, on myös pienoinen shokki. Kun kukaan ei kontrolloi työtuntejasi, vaan voit itse valita työaikasi, sekin vaatii totuttelua.

Se, että rahaa ei ihan heti tule ovista ja ikkunoista on varmaan se suurin shokkki. Kun se oma yritys on se rakas ja ihananin ja paras omasta mielestä, on kamalan rankkaa tajuta, että kaikki eivät  niin ajattele. Kaikki eivät olekaan kiinnostunteita sinusta ja sinun palveluistasi. Olet vuodattanut sydänveresi yritykseesi ja asia kiinostaa vain muutamaan uskollisinta ystävääsi. Tie usean asiakkaan parhaaksi kaveriksi on pitkä ja kivinen sekä vaatii paljon työtä.

Minun polkuni

Olin aloittanut yritystoiminnan ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla. Sitten asuin välillä ulkomailla ja palasin Suomeen opiskelemaan, tein hankehommia ja työskentelin ammatillisena opettajana lähes 13 vuotta. Toisen yritykseni perustin 2009 silloisen ystäväni kanssa. Toimintaa laajennettiin ja sen kasvu ajoi sen lopulta konkurssiin 2014. Osakkaita oli 11 ja yritys ei enää minusta tuntunut omalta yritykseltä. Kasvu ei ollut hallittua ja matkalla tehtiin paljon virheitä.  Virheistä myös olen maksanut ihan varteenotettavan hinnan, jopa euroissa mitattuna.

Aloitin nykyisen yritykseni 2013. Tällä kertaa ajattelin, että kolmas kerta toden sanoo, nyt minä onnistun.

Oma yritystoiminta lähti todella hyvin liikkeelle oman järjestelmällisyyteni ansiosta. Tutkin ja selvitin asioita ja vein niitä määrätietoisesti eteenpäin. Opiskelin, otin mallia menestyjistä ja matkin heidän toimintamallejaan. Tein suunnitelmia, laadin tavoitteita sekä välitavoitteita ja koko ajan olen pyrkinyt pysymään piirtämälläni polulla. Jos olen joskus harhaillut, olen aina osannut palata takaisin. Tietenkin, kuten kaikissa yritystoiminnoissa talous on välillä tiukilla, mutta muutaman kuukauden notkahduksen jälkeen se taas lähtee nousemaan. Kasvua liikevaihdossa on syntynyt koko ajan ja joukko tyytyväisiä asiakkaita myös. Nyt tähyän laajentumista kansainvälisille markkinoille. Kohti unelmaani: 4 tunnin työviikkoa Espanjan auringon alla.

Usko tulevaan

Olen edelleen, tuon yhden kovan epäonnistumisen jälkeenkin, sitä mieltä, että yrittäjyys on se minun juttu. Konkurssi opetti minulle enemmän kuin yliopistotutkinto ikinä pystyi opettamaan yrittämisestä. Vaikka välillä olen tiukilla ja väsyttää, olen silti onnellinen ja kiitollinen, että saan tehdä sitä mitä rakastan ja käyttää kaiken osaamiseni toisten auttamiseen.
Teen työtäni nöyränä ja asiakkaita kunnioittaen, sillä asiakkaat ovat tärkein yritykseni voimavara.

Olen yrittäjä  ja ylpeä siitä.
Haluan viedä eteenpäin ja kehittää positiivista yrittäjyyttä!